Kuinka tänne päädyttiin

No niin.

Teen tähän nyt lyhyen tiivistelmän siitä, mitä tämän pyöreän vuoden aikana on tapahtunut ja että miksi ja miten ylipäätään päädyin tänne.

Kävin Barcelonassa ensimmäistä kertaa heinäkuussa 2011 Neean, Kristan, Selman, Elsin ja Helenan kanssa, ja jo ekana päivänä sanoin että tänne mä muutan vielä eräänä päivänä.

Aamupalanmetsästysreissulla

Sitten kävi niin, että pääsin sisälle Tampereen Ammattikorkeakoulun television ja elokuvan koulutusohjelmaan, mutta mulle kerrottiin asiasta vasta kaksi päivää koulun alkamisen jälkeen. Lykkäsin siis koulun aloittamista vuodella ja päätin tyytyä klassiseen lukion jälkeiseen vaihtoehtoon nimeltä välivuosi.

Ensin tein kuukauden töitä grillillä. Sitten virkkasin kengännauhoja ja hakkasin nauloja seinään Kuopion Tyttöjen talolla. Marraskuussa lähdin kuuden viikon kielikurssille Barcelonaan, ja sille tielle jäin.

Taisi olla ensimmäinen päivä... Drinkki on lavastettu.

Sain töitä puhelinmyyjänä tammikuussa. Neljä seuraavaa kuukautta tein vaan suuria teorioita siitä, kuinka myydä mahdollisimman monta partahöylää päivässä. Toukokuussa sain töitä HP:n salesmannina/asiakaspalvelijana, ja viettelin aikaa tässä hommassa aina heinäkuuhun, kunnes sain tietää päässeeni Barcelonan Yliopistoon opiskelemaan audiovisuaalista kommunikaatiota.

Vika päivä hienossa firmassa. Mulla oli oma kulkukortti.

Sitten erehdyin menemään viideksi viikoksi Suomeen, mikä oli aika tylsää (vaikka totta kai on aina ihana nähdä perheitä ja kavereita ja tehdä asioita, joita täällä ei voi). Sitten palasin takaisin, ja aletaankin jo olla samassa pisteessä kuin missä nyt: käyn päivät koulussa ja iltapäiväivät mietin, että mitähän sitä nyt tehtäisiin.

Syksy oli melkoinen ruljanssi. Asuin siis keväästä asti maailman erikoisimmassa kämpässä, jonka vessassa oli vain kolme seinää, ikkunoissa reikiä ja katto ropisi tasaiseen tahtiin maahan. Viimein löysin tämän maailman ihanimman, joka on aivan keskellä Barcelonan keskustaa ja täydellinen. Hommasin myös maailman ihanimman kissan, jonka nyt lopulta puhtaasta rakkaudesta jätin Suomeen perheen luo, koska se on niin paljon iloisempi siellä kuin täällä mun luolassa mistä se ei näe edes ikkunoista ulos. :( Nyt on sitten kissankokoinen reikä sydämessä.

Tätä pikku rakasta kaivataan kovasti.

Tulevaisuuden suunnitelmat: töitä, koulunvaihdos, uusia harrastuksia, tämän blogijutun ylläpito, liikunnan lisääminen ja yleinen hyvä mieli. Kävin muuten äsken apteekissa kysymässä silmät suurina myydäänkö niillä D-vitamiinia (kahden viikon sisälläolon jälkeen olo on kuin Suomessa tammikuun tienoilla). Ei myyty, mutta ostin sitten jonkun yleispakkauksen missä on KAIKKEA. Saa nähdä, mitä tapahtuu kun tuollaista pistelee naamaan.

Vielä loppuläjäys asioista, joiden takia rakastan elämää täällä:

ps. Lisäsin tähän tällaisen älyttömän lällyn taustakuvavärityksen. Säädän vähän hienomman heti kun opin käyttämään tätä.