Suomenmaa

Tulin siis tosiaan kotiin eilen yhdeksän maissa. Ja tää oli varmaan neljäs kerta kun sähläsin tuon Tikkurila-Kuopio-junamatkan kanssa! Tällä kertaa ehdin junaan ja mulla oli lippu oikealle päivälle, mutta olin jättänyt opiskelijakortin Barcelonaan?! No ei siinä mitään, tästäkin källeen selvittiin minun maagisten voimien avulla, eikä konduktöörisetä kysynyt sitä korttia. Voi kamala silti.

Ei ole kauhean kylmä, ja pakkasta vastaan on helpompi suojautua kuin Barcelonan kosteaa tuulta. On ihanaa ja rentouttavaa olla kotona. Kofeiinilakko jatkuu edelleen, ja olen löytänyt Suomesta uuden yllättävän piirteen: täältä ei saa kofeiinitonta kahvia mistään! Espanjassa sitä saa ihan joka kuppilasta, ja on valittavana koneesta tuleva ja purkkiversio. En tiiä sitten, en mä itsekään joskus vuosi sitten nähnyt kahvissa mitään järkeä jos se ei piristä. Espanjassa hereillä pitää varmaan sitten se aurinko.

PRO FEEL - sitä kissa ostaisi

Tapasin myös taas pitkän ikäväajan jälkeen rakkaan pikku kissani Freddyn. Se oli heti eteisessä vastassa ja otti tuttuun tapaan molemmilla tassuilla kädestä kiinni, että mammalta pääsi pieni itku. On se kasvanut jonkun verran ja käynyt ihmisiä kohtaan rauhallisemmaksi. Meidän kahta muuta kissaa se taas heittää mattoon niin että tatami tömisee.

Loppuun järjetön Jee suomessa ollaan! -kuva omasta pärstästä. On vähän karua, kun Kuopiossa ei ole enää juuri yhtäkään tuttua, mutta kyllä tämä viikko selvitään sukulaisten ja kissojen voimin. Syön täällä onnessani ruisleipää ja pahanmakuista terveysjugurttia niin kauan kuin niitä vielä saa. Mukavaa talvea kaikille!

ps. Korjaus edelliseen postaukseen: äiti muistutti että olen itse asiassa puusepän pojan- enkä tyttärentytär. Voi lollers.